KKO:2006:27
- Asiasanat
- Muutoksenhaku - Valituslupa
- Tapausvuosi
- 2006
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R2005/378
- Taltio
- 763
- Esittelypäivä
Hovioikeuden päätökseen, jolla oikeudenkäyntiavustajaa oli oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin nojalla kielletty toimimasta asiamiehen tai avustajan tehtävässä hovioikeudessa vireillä olleessa asiassa, haettiin muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. (Ään.)
OK 30 luku 2 § (104/1979)
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Itä-Suomen hovioikeuden päätös 15.2.2005
Käsitellessään A:n valitusta törkeää ryöstöä koskevassa jutussa hovioikeus kielsi mainitsemillaan perusteilla oikeustieteen kandidaatti T:tä toimimasta A:n asiamiehenä tai avustajana asiassa.
Hovioikeuden antaman valitusosoituksen mukaan ratkaisuun saatiin hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valittamalla.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Jorma Lumiala, Olavi Snellman ja Kaarina Heino. Esittelijä Mikko Ollikainen.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
Valituksessaan T vaati, että hovioikeuden päätös kumotaan.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Muutoksenhakemuksen käsittelyjärjestys
Perustelut
1. Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin saa evätä asiamieheltä tai avustajalta vallan esiintyä siinä jutussa muun muassa, jos asiamies tai avustaja osoittautuu taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. Pykälän 3 momentin mukaan tällaiseen tuomioistuimen päätökseen saa asiamies tai avustaja hakea muutosta valittamalla, mutta päätöstä on valituksesta huolimatta heti noudatettava. Viimeksi mainitussa lainkohdassa säädetään vain pääasiasta erillisestä muutoksenhakuoikeudesta. Siinä ei sitä vastoin säännellä itse muutoksenhakumenettelyä, kuten kysymystä siitä, haetaanko hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena tekemään esiintymiskieltoa koskevaan päätökseen muutosta pyytämällä Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa vai suoraan valittamalla. Tämä kysymys ratkaistaan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n nojalla.
2. Tapaukseen sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin (104/1979) mukaan sen, joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa Korkeimmalta oikeudelta. Pykälän 2 momentin (104/1979) mukaan hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemassa asiassa muutosta haetaan valituslupaa pyytämättä. Kuten edellä mainittujen säännösten esitöissä (HE 106/1978 vp s. 13) todetaan, valituslupa on tarpeen silloinkin, kun valituksen kohteena oleva ratkaisu tosin koskee vasta hovioikeudessa tehtyä vaatimusta, mutta vaatimus liittyy pääasiaan, joka on valittamalla tai kanteluteitse saatettu hovioikeuden ratkaistavaksi.
3. Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään katsonut, että hovioikeudessa valitusteitse saatetun asian yhteydessä sivukysymyksissä ensimmäisenä oikeusasteena tehtyihin ratkaisuihin haetaan muutosta valituslupaa pyytämällä. Tällaisia ovat muun muassa ulosottomenettelyn väliaikaista keskeyttämistä velkajärjestelyssä (KKO 1999:106), oikeudenkäyntiasiamiehen korvausvastuuta (KKO 2001:55) ja hovioikeudessa käsiteltävänä olevaan rikokseen liittyvää vakuustakavarikkoa koskevaa hakemusta (KKO 2002:22) koskevat ratkaisut. Toisaalta Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että hovioikeuden oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n nojalla tuomitsemaa järjestysrangaistusta koskien muutosta sai hakea Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä (KKO 2003:69).
4. Tässä tapauksessa T:lle on hovioikeuden käsiteltävänä olevassa asiassa määrätty esiintymiskielto, joka koskee vain sitä juttua. Kysymys on ollut asian käsittelyyn hovioikeudessa liittyvästä järjestelystä, joka on rinnastettavissa esimerkiksi avustajan tai puolustajan vapauttamiseen tehtävästään. Kiellon koskiessa vain käsiteltävänä olevaa juttua ratkaisu liittyy sillä tavoin pääasiaan, että on perusteltua noudattaa pääasian muutoksenhakumenettelyä.
5. Näin ollen Korkein oikeus katsoo, että esiintymiskieltoa koskevaan ratkaisuun haetaan muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämällä. Hovioikeuden antama muutoksenhakuosoitus on näin ollen virheellinen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden antamaa valitusosoitusta oikaistaan siten, että päätökseen voidaan hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valittamalla vain, jos Korkein oikeus myöntää valitusluvan. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n (104/1979) mukaan valituslupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeätä saattaa asia Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi taikka jos siihen on erityistä aihetta asiassa tapahtuneen sellaisen oikeudenkäynti- tai muun virheen takia, jonka perusteella ratkaisu olisi purettava tai poistettava, tahi jos valitusluvan myöntämiseen on muu painava syy.
T:lle varataan mahdollisuus täydentää muutoksenhakemustaan niillä syillä, joiden nojalla valituslupa tulisi hänelle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:ssä (104/1979) säädetyillä perusteilla myöntää. T:n on toimitettava täydennyskirjelmä Korkeimman oikeuden kirjaamoon viimeistään kolmantenakymmenentenä päivänä tämän päätöksen antamispäivästä. Jos kehotusta ei noudateta määräajassa, asia voidaan kuitenkin ratkaista.
Kysymys valitusluvan myöntämisestä siirretään oikeudenkäymiskaaren 2 luvun 9 §:n 2 momentin (666/2005) nojalla käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi jaostossa, jossa on kaksi tai kolme jäsentä.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Suhonen, Gustaf Möller, Lauri Lehtimaja (eri mieltä), Eeva Vuori ja Pasi Aarnio. Esittelijä Timo Ojala (mietintö).
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Määräaikainen oikeussihteeri Ojala: Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin saa evätä asiamieheltä tai avustajalta vallan esiintyä siinä jutussa, jos asiamies tai avustaja osoittautuu epärehelliseksi, ymmärtämättömäksi tai taitamattomaksi taikka jos hänet havaitaan toimeensa muutoin sopimattomaksi. Oikeus voi myös, milloin syytä on, kieltää häneltä oikeuden enintään kolmen vuoden aikana toimia siinä tuomioistuimessa asiamiehenä tai avustajana. Pykälän 3 momentista ilmenee, että esiintymiskieltoa koskevaan päätökseen saa asiamies tai avustaja hakea muutosta valittamalla, mutta päätöstä on valituksesta huolimatta heti noudatettava.
T on hakenut muutosta hovioikeuden päätökseen hovioikeuden antaman valitusosoituksen mukaisesti valituslupaa pyytämättä. Asiassa on ensin otettava kantaa siihen, onko valitusosoitus ollut oikea eli onko hovioikeuden valitusasian käsittelyn yhteydessä avustajalle omasta aloitteestaan määräämä esiintymiskielto sellainen asia, josta avustaja voi valittaa Korkeimpaan oikeuteen suoraan vai edellyttääkö muutoksenhaku valitusluvan saamista.
Tapaukseen sovellettavan oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n 1 momentin (104/1979) mukaan sen, joka tahtoo hakea muutosta hovioikeuden tuomioon tai päätökseen sinne valittamalla tai kanteluteitse saatetussa asiassa, on pyydettävä siihen lupa Korkeimmalta oikeudelta. Pykälän 2 momentin (104/1979) mukaan hovioikeuden ensimmäisenä oikeusasteena ratkaisemassa asiassa muutosta haetaan valituslupaa pyytämättä. Kuten edellä mainittujen säännösten esitöissä (HE 106/1978 vp s. 13) todetaan, valituslupa on tarpeen silloinkin, kun valituksen kohteena oleva ratkaisu tosin koskee vasta hovioikeudessa tehtyä vaatimusta, mutta vaatimus liittyy pääasiaan, joka on valittamalla tai kanteluteitse saatettu hovioikeuden ratkaistavaksi. Tämän säännöksen nojalla syntynyttä oikeuskäytäntöä ei ole ollut tarkoitus tässä suhteessa muuttaa 31.12.2005 voimaan tulleella oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 2 §:n uudistuksella (666/2005).
Korkein oikeus on viimeaikaisessa oikeuskäytännössään katsonut, että hovioikeudessa valitusteitse saatetun asian yhteydessä sivukysymyksissä ensimmäisenä oikeusasteena tehtyihin ratkaisuihin haetaan muutosta valituslupaa pyytämällä. Tällaisia ovat muun muassa ulosottomenettelyn väliaikaista keskeyttämistä velkajärjestelyssä (KKO 1999:106), oikeudenkäyntiasiamiehen korvausvastuuta (KKO 2001:55) ja hovioikeudessa käsiteltävänä olevaan rikokseen liittyvää vakuustakavarikkoa koskevaa hakemusta (KKO 2002:22) koskevat ratkaisut. Toisaalta Korkein oikeus on kuitenkin katsonut, että hovioikeuden oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n nojalla tuomitsemaa järjestysrangaistusta koskien muutosta sai hakea Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä (KKO 2003:69).
Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:ssä tarkoitettu esiintymiskielto ei ole rinnastettavissa avustajan tai puolustajan määräyksen peruuttamiseen. Tällainen määräys ja sen peruuttaminen liittyy aina tiettyyn pääasiaan. Määräys voidaan peruuttaa paitsi perustellusta pyynnöstä myös muusta pätevästä syystä. Määräyksen peruuttaminen ei sellaisenaan ole omiaan leimaamaan avustajan tai puolustajan tehtävästä vapautettua henkilöä kielteisesti. Kysymys on useimmiten vain siitä, että avustajan tai puolustajan tehtävään määrätty henkilö on syystä tai toisesta estynyt hoitamasta tätä tehtävää.
Esiintymiskielto on sitä vastoin seuraamus, johon sisältyy huomattavan ankara moitearvostelu tuomioistuimen taholta, ottaen huomioon, että esiintymiskiellon määräämisen edellytyksenä on avustajan epärehellisyys, ymmärtämättömyys, taitamattomuus tai muu vastaava sopimattomuus. Tällainen toimenpide leimaa kohteensa kielteisesti, olipa kyseessä tiettyyn asiaan liittyvä tai tiettyä tuomioistuinta koskeva määräaikainen esiintymiskielto. Asianajoa ammatikseen harjoittavan henkilön kohdalla esiintymiskielto yleensä vaarantaa myös hänen elinkeinonsa harjoittamisen ja merkitsee siten hänelle perustuslain 18 §:ssä turvatun perusoikeuden kaventamista. Vaikkei esiintymiskielto olekaan rikosoikeudellinen seuraamus, se voidaan tosiasiallisilta vaikutuksiltaan rinnastaa esimerkiksi oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 7 §:n nojalla määrättyyn järjestysrangaistukseen, jonka osalta muutosta on katsottu voitavan hakea valituslupaa pyytämättä (KKO 2003:69).
Esiintymiskiellon merkitys voi luonnollisesti vaihdella riippuen siitä, onko kysymyksessä tiettyyn asiaan rajoittuva vai tietyssä tuomioistuimessa määräaikaisesti voimassa oleva esiintymiskielto. Kun esiintymiskiellosta on kuitenkin molempien tapausten osalta säädetty oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n 1 momentissa ja muutoksenhausta vastaavasti pykälän 3 momentissa, olisi epäjohdonmukaista katsoa, että muutoksenhaun luvanvaraisuus jäisi yksittäistapauksessa riippumaan esiintymiskiellon sisällöstä.
Tulkinnanvaraisessa tilanteessa Korkein oikeus päätynee katsomaan, että päätökseen, jolla hovioikeus on sinne valitusteitse saapuneessa asiassa määrännyt asianosaisen avustajan oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 10 a §:n nojalla esiintymiskieltoon, avustaja saa hakea muutosta Korkeimmalta oikeudelta valituslupaa pyytämättä. Korkein oikeus pysyttänee siten hovioikeuden antaman valitusosoituksen ja ottanee T:n valituksen suoraan käsiteltäväksi.
Oikeusneuvos Lehtimaja : Hyväksyn esittelijän mietinnön. Äänestyksen tulokseen nähden ilmoitan olevani muutoksenhakemuksen täydentämisen ja valituslupakysymyksen ratkaisemisen osalta samaa mieltä kuin enemmistö.